Kello soi 5.50.
"Mmmmm..."
"Mmm-mmm-mmm."
TORKKU
Kello soi 5.53.
"Nyt ylös!"
"Joo. Nyt."
Ja näin me hypättiin pystyy pirteinä ku peipposet talvipakkasella.
(psssst! uskoitko? Kuvat oikeessti viime vuodelta n. klo.12.41)
(psssst! uskoitko? Kuvat oikeessti viime vuodelta n. klo.12.41)
Ähinää ja puhinaa sekä askelten töminää.
Kello soi 6.00
MUISTUTUS: Valkoinen paita pyykkinarulta.
Kaksi harittavaa katsetta kohtaavat kymmenen minuuttia myöhemmin pimeässä eteisessä.
"Ei väsytä ei."
"Juuei, mut mult puutttuu salee kaikki."
"Ihasama, nyt mennää!"
Ovi narahtaa kiinni.
Jäiselle pihatielle katoaa kaksi tummaa hahmoa. Hiljaisena kuuluu laulu.
"Murhemielin, kyynelöiden, oppilasta kaksi käy.." Laulu katkeaa komeaan lätsähdykseen.
"Ei sattunu" kuuluu hätäinen huuto. Ja ida nostelee märkiä kamppeitaan hyisestä lammikosta.
Matka jatkuu.
KILINKOLINKILINKOLINKILINKOLIN
Kellot kilkattaa merkkiääntä ja juna saapuu.
Taajamajuna 468 vaunu 2 paikat 68 ja 69.
Tekopirteä konnari ja muutama kanssamatkustaja.
"Ja Kokemäeltä junaan tulleita. Matkaliput, olkaa hyvä."
"Kitooos." NAKS. "Ja juna Helsinkiin raiteelta kaks."
"Joojoo" kuuluu unesta havahtuva nyrpeä ääni.
Jatkamme unia.
At Coffee House.
Aamukahvi maittoi ja se käynnisti mahtavan viikonlopun.
Sunnuntai klo 19.20
Sinkoilemme kujalta toiselle kurkistellen aina vain vieraalta näyttäviä maisemia.
"Onhan tää oikee, onhan, onhan. On on."
"Joo, joo. On."
"Mut öö onko oikeesti, eei, ei oo. No onse !"
Ei ollukkaa. Ja äkkiä toiseen suuntaan.
Paniikinomainen säntäily jatkuu.
"Nyt perusilme kasvoille, et kaikki luulee, et me tiedetää mitä tehdää."
"Hei älä naura." (siis tää on noloo.)
Ei mikään kiire enää, juna meni jo.
Siinä se matka meni, hieman väsyneinä jaksoimme viihdyttää kanssamatkustajia laulamalla opistolevyn läpi nahkarukkasiin.
Trevlig resa !
Päivän kysymys: Eiks je et meil o maailma parhaat kamut ja ystikset?

