lauantai 18. kesäkuuta 2011

Mä ikkunoita putsailen.

Meistä on tullu virallisesti raksamiehiä. Keltaset kypärät pään päällä heiluen ja hiki valuen tehää duunii sata tuntii päiväs seitttemä päivää viikos. Ainaki melkei. Raksamiehet on mukavii ja työ on mitä parasta. Menit lankaan. HUIJJJJJASIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Totta oli se, et meil on keltaset kypärät ja ollaan raksalla. Mut työ. Se ei oo nii parasta, mut me tehdään siitä parasta. Hauskoja hetkiä. vauhtia ja vaaratilaneita. Keikkumista hihnojen varassa kaiteettomalla partsilla ja kauniin Porin katselemista kattohuoneiston katolta. (mitä nyt likasten ikkunoide läpi näkee). Sitä se on.

Tilannekuvia suoraan työmaalta:

Imuroin. Joku sammuttaa imurin kesken kiireisimmän työntouhun. Kurkkaan kaapin oven takaa, vaikka arvaan jo mistä on kyse.
"Mää tartte se imuri sit seuraavaks, ku mul on PIIP PIIP PIIPisti hommaa ja emmää niit ilma tikkaitkaa saa. Tuokaa ne sit mul. Röökitauko." (kimeällä äänellä).
Huokaisen: "Jooooooooooooooooooooooooooooooooooo.........."
Jatkan imurointia.

Pesen ikkunoita. Likatahroja toisen perää. Handy rapsuttaa sementtii ikkunapielest. Kaveri höhkii viereisel ikkunal, tosin partsin puolel. Ei tää toki oo ku viides kerta ku tätä puolta putsailen. Menny vaivaset 2,5h tähän. Pohdin, tätäkö tää on.
Kuulen askeleista, tuttu partaveikko vilahtaa näkökentässäni samat vaaleanpunainen paita ja housut Hugo Bossin vyöllä kiristettynä.
"Miltäs maailma näyttää?" 
Sama kysymys ehkä viidettä kertaa tänään. Hymähdän ja jatkan työtäni.

"Idaaaaaaaa, JT (=juomatauko)???"
Lähdetään juomaan, kuus kerrosta vaa alaspäin, ei tunnu missään! Tätä väliä rampattu jo moneen otteeseen tänäänkin. Hissin pölyiseen oveen kirjoitettu, jaksaa jaksaa, ikään kuin lohdutukseks. Rappusia tuntuu olevan loputtomiin.
Saavutaan huoneeseen B41. Pöydällä on mikro ja jääkaapissa tuttuja roiskeläppiä vino pino. Pätevinä ruvetaan yhtä niist lämmittää. "Mammal on samallaine ku toi, paina öö tosta tosta ja öö ehkä viel tosta." Miska yrittää pätee. Ei toimi. Mikä on, mikro ei aloita tasaista kehräystään. Töpseli seinästä pois. Takas päälle. Ei tulosta. Sähellyksemme keskeyttää tuttu tasainen bassoääni: "Eikös tää oo ihan mukavaa hommaa?" Huoh,miten aseteltu kysymys just noin et siihen pitäis vastata kyllä. Tungetaa kylmää pizzaa suut täytee,jotta on mahollisimman vaikee vastata ja nyökytellään myöntävästi. (tais tulla valkone valhe?) Kylmäki pizza on hyvää ja pala toisen perään tungetaan samaan hengenvetoon. Partavesseli päättää häipyä -meiän onneks.

Pestään saunan ikkunaa. Toinen kädet sinisenä pitää ikkunaa ylhäällä, samalla toinen tumpelo yrittää huiskia luutilla (xd) suurimpia hämähäkin seittejä sameasta ikkunasta. Rakkaat raksamiehet saavat keskittymisemme hetkeks herpaantumaan. Se riittää. Nauru raikaa ja keikkuva jakkara paukahtaa päin kiuasta. Samassa tyttö makaa lattialla. Pelästyneet miehet näkevät ikkunasta toisen pään putoavan ja toisen jatkavan hysteeristä hihitystä. Mitä tapahtui? Ei kerrota. Nyt nolottaa.
Hipsimme päät matalana ikkunan alta, toivottavasti kukaan ei tuu vastaan.
Kaksi kerrosta alempana suoristamme ryhtimme ja yritämme koota itsemme. Tuntuu, että työpäivä ei lopu ikinä.

Kello löi jo viisi. Duunipäivä ohi, v i h d o i n k i n. Pettymyksemme on valtava, kun tajuamme molempien ulospääsyreittien olevan munalukolla lukitut. Salamana käännymme kohti ovea, josta juuri astuimme ulos -mutta liian myöhään. Lukko päästää vaimean naksahduksen. Olemme sisäpihan vankeja.
Ainoa avaimellinen ihminen on monta kerrosta ylempänä, työntouhussa. Kierrämme epätoivoisesti aluetta reunasta reunaan. Viimein havaitsemme rauta-aidassa pienen raon.
"Meiän on mentävä tost". 
"Ei me voida, mä jään mahast kii."
"No mulla jää pää jumii, mut sit työnnetää."
"Oke, mä meen eka."

Mahat vedetään sisään, aivot rutistetaan kokoon, se on menoa nyt.

Onneks huomenna ei oo töitä.

Mut ollaa me ehitty muutaki tehä ku töitä. Eile nähtii kotokunnan kamua (paikallisia porilaisia). Mentii luonnon helmaa eväskori käsivarrel keikkuen ja pidettii piknikiä. NAM. (Näin Aina Meillä.)
Pori hiljenee. Paitsi et lähetää kattoo kaverin uutta kämppää, mite hienoo hei !

Päivän kysymys: Kuka on pesijänainen?


Kesä ja kärpäset

Olemme pettyneitä. Olemme hyvin pettyneitä. Itseemme.
Taas on menny iha liikaa aikaa siitä, ku viimeks ollaa kirjoteltu. Täs on opisto ehtiny loppua (yhyy) ja töitä paiskittu. Juhlat juhlittu. Elämä jatkuu.

Täs on tapahtunu paljon. mitä oltais haluttu kertoa, mut enää ei niistä viitti kirjotella.
Mut nautitaa kesästä ja bloggauksista !

Päivän kysymys: Missä olemme heinäkuun alussa?

Kiitos teille, jotka olette ahkerasti käyny kurkkimassa, onko uusia uutisia !